TAPIIRI on
kamalan söpö ja mystinen olento. Sillä on kärsää muistuttava lirpake suunsa yllä, mutta se
ei kuitenkaan ole kärsä, se on vain lirpake.
Yhteisötaiteellinen fiktiivinen ensyklopedia.
tiistai 2. joulukuuta 2014
torstai 27. marraskuuta 2014
Arktinen vaahtera
ARKTINEN VAAHTERA on sukujuuriltaan
kanadalais-suomalainen erakko ja ajattelija, jolla tiedetään olevan noin
kolmentoista seuraajan kommuuni jossain päin Lappia. Kukaan ei tiedä Arktiseksi
Vaahteraksi itseään nimittävän miehen todellista nimeä, mutta koska tämän
sanotaan usein vajoavan ajatuksiinsa, ikään kuin jäätyvän kesken
keskustelun, on varsinkin pohjoismurteisiin vakiintunut ajatuksen katkeamista
tarkoittava ilmaus, "kasvoin arktiseksi vaahteraksi”.
Yöhiipiäiset
YÖHIIPIÄISET ovat pimeissä, pienissä paikoissa viihtyviä karvaisia olentoja, joita asuu sekä luonnossa että ihmiskodeissa. Ne pesivät mielellään lämpimässä vaatekaapeissa ja sängyissä, ja laskevat poikasensa turvallisen muotoisiin sukkiin. Yöhiipiäiset ovat pitkäjalkaisia, mutta lyhytkätisiä kuin karvaiset tyrannosaurukset, ja käyttävät koipiaan hyppimällä liikkumiseen. Niiden suuret silmät ja korvat takaavat että ne huomaavat kaiken mahdollisen uhan ajoissa ja pääsevä puolustautumaan pikkuriikkisillä myrkyllisillä hampaillaan. Niiden pettymykseksi, myrkky ei tosin aiheuta ihmisissä kuin ärsyttävää kutinaa.
Orvokkisyndrooma
ORVOKKISYNDROOMA, sosiaalinen
pelkotila, josta kärsivä henkilö pyrkii välttämään kaikenlaista ihmiskontaktia.
Diagnosoitu yksilö viihtyy tyypillisimmin kosteissa ja varjoisissa paikoissa,
kuten huonosti valaistuissa hometaloissa. Yhteyttä kasvitieteilijävanhempien ja
taudin ilmenemisen välillä ei ole selkeästi osoitettu (kts. kuitenkin Vihriälä), eikä sitä tule myöskään sekoittaa narsissismiin.
Mangustiini
Taistelukritisoiminen
TAISTELUKRITISOIMINEN, kilpakritisoimisesta
kehittynyt katujengien suosima joukkuelaji. Säännöt ovat samat kuin
yksilömuotoisessa kilpailukritisoimisessa, mutta jokainen kierros päättyy
joukkotappeluun, josta voittanut joukkue voi saada maksimissaan 10 lisäpistettä.
Kilpakritisoiminen
KILPAKRITISOIMINEN, maanantaisten kansalIislaji,
jossa vuorotellen kilpaillaan siitä, kuka ilmentää maailmavihaansa parhaiten kritisoimalla annettua aihetta. Pisteytettäviä alueita ovat: sarkastisuus,
vähättely ja tunnelman latistamisessa onnistuminen.
Universaalihilavitkutin
UNIVERSAALIHILAVITKUTIN, äkkivääräläiskeksijä
Uljas Vilperi Mielosen monitoimikeksintö kaikkiin tilanteisiin. Ei toimi. Laite on esimerkki paskasta ideasta.
Paska idea
PASKA IDEA Aivoista singahtava hermoimpulssi, joka muuttuu
välittömästi toiminnaksi. Paskan idean seuraukset ovat lähes aina
katastrofaaliset.
Päinpersettä -peikko
PÄINPERSETTÄ –PEIKKO, mustanruskea, vikkelästi
kipittävä karvainen olento, joka jättää jälkeensä täyden kaaoksen. Imee ilmasta
kärsällään kaikki kauhuskenaariot ja saapuu toteuttamaan ne. Tilanteet tulevat
todeksi vatsassa olevan tv-ruudun kautta, päinpersettä-peikko on nimittäin
katkeroitunut teletappi.
Maanantaiset
MAANANTAISET, ihmislaji, joka asuttaa pääosin Maanisten
Mangustien Tasankokaupunkia, mutta jota tavataan myös kaikissa maailman
ihmispopulaatioissa. Maanantaisen selkeimmin erottuva piirre on päivästä
riippumatta ympäristöön huokuva nk. maanantaimielentila. Merkkejä siitä ovat
esimerkiksi välinpitämätön perusilme, passiivisagressiivinen käytös,
tilanteeseen sopimattomat kyyniset huomautukset, sekä vittuilu, josta näkyy
vuosien harjoittelu.
Vesiheinä
VESIHEINÄ
on
vaaleanvihreä kosteikkoja suosiva kasvi. Epäonnistunutkin hortonomi saa
vesiheinän kasvamaan moitteettomasti, eikä tehokkainkaan myrkky lannista
kukintaa.
Valaistuksen metsä
Valaistuksen
metsä Nimestään huolimatta,
metsä on vaarallinen paikka. Jos vietät yli kaksitoista tuntia sen puhtaan
valkoisten polkujen ja kukkien, sekä värikkäiden jokien keskellä,
kultakutristen haapojen hunajaiset kuiskeet syöttävät aivoihisi sekavia näkyjä
tulevaisuudesta. Yli tunnin altistuminen näyille takaa aivokuoleman näkyjen
sulattaessa mielen silmäkuopista ulos hohtavana pastellivärisenä nesteenä.
Klukklukpulps
KLUKKLUKPULPS,
takahikiäläisten
äidinkieli. Klukklukpulpsin kirjoittaminen on haastavaa, sillä vokaaleista
käytössä on vain i ja u.
Emuvuori
EMUVUORI,
takahikiäläisten asuinpaikka syyskuusta 1400 eaa. Vuori muistuttaa emun päätä
ja sijaitsee Patujärven eteläpuolella. Kasvillisuus vuorella koostuu
enimmäkseen vesiheinästä.
Ranta-Sulevi Jo Kolmannessa Polvessa
RANTA-SULEVI
JO KOLMANNESSA POLVESSA, takahikiäläisten Kylän viisain,
syntymävuosi epävarma. Keskittyy vapaa-ajallaan varvaskärsäkkäiden tutkimiseen
sekä uusien keksintöjen kehittelyyn. Tunnetaan klukklukpulpsin kielen
edistäjänä.
Ajatustentallennin
AJATUSTENTALLENNIN Ranta-Sulevin
ensimmäinen keksintö jo vuodelta 1326 eaa. Laite, joka tallentaa käyttäjän
ajatukset myöhemmin katsottavaksi.
Nuijanukutin
NUIJANUKUTIN,
Perä-Inarin
tuholaishylkeen kylkiluusta valmistettu nuija, jota on uitettu eltaantuneessa
hylkeenrasvassa ennen käyttämistä. Nuijanukutinta käytetään hiljentämään ne
takahikiäläiset, jotka meluavat heimon kokouksissa.
Verbaalinen ummetus
VERBAALINEN UMMETUS Se, kun mitään ei vain tule ulos. Verbaalisella ummetuksella (lat. pääompi tyhjäpi) tarkoitetaan hidastunutta
ajatuksenjuoksua. Se altistaa mykistymiselle ja luovuuden laskulle. Usein
verbaalinen ummetus johtuu inspiraation yhtäkkisestä vajaudesta. Sen kesto
vaihtelee henkilöittäin. Hoitona voidaan turvautua siihen, että tekee jotain.
Ilmajoki
ILMAJOKI, 12 000 asukkaan junttikunta. Ainoa kunta,
jossa traktorien määrä on luultavasti suurempi kuin väkiluku.
Kylärinki
KYLÄRINKI, kulttuurikierros nuorten makuun.
Parhaimmillaan siihen kuuluu nettiautosta ostettu mersu, 90-luvun
hittimusiikkia, sekä energiajuoma.
Maitohorsma
MAITOHORSMA se
rentun ruusu, rentun ruusu on Sen poimin tuolta maantienojasta (Irwin
Goodman-Rentun ruusu).
Veitaru
VEITARU,
mölöpöttien kansalaiseepos. Juoneltaan Veitaru on kovin samanlainen kuin Ruma
ankanpoikanen. Mölöpötit ovat liian tyhmiä keksiäkseen omia tarinoita.
Kaalimadon ja punanaamion fuusio
KAALIMADON JA PUNANAAMION FUUSIO, liikeyritys, joka myy pikkukivaa hauskalla twistillä.
Olifantti
OLIFANTTI on lainattu, pöllitty tai plagioitu - kuten
kukin itse haluaa sanoa - olento Taru Sormusten Herrasta.
Hermeliini-kani
HERMELIINI-KANI, kanien versio
hobiteista. Loikkii neljällä jalalla. Korvat ovat näyttävämmät kuin
normihobitilla.
Multi-instrumentalisti jne.
MULTI-INSTRUMENTALISTI -LAULAJA -NÄYTTELIJÄ -OHJAAJA -KÄSIKIRJOITTAJA -TUOTTAJA
-KIRJAILIJA -MAALARI -KUVANVEISTÄJÄ -TANSSIJA -KOREOGRAFI, monilahjakkuus jokaisella osa-alueella.
Rautapannu
RAUTAPANNU on vuosi, joka sijoittuu vuosien Puukeihäs ja
Kuparilusikka väliin. Muistetaan historiallisena ajanjaksona, koska
teikäläisten ja meikäläisten verinen sota alkoi silloin.
Teikäläinen
TEIKÄLÄINEN Teikäläiset kuvittelevat aina olevansa parempia
kuin meikäläiset, joille he ovat kaukaista sukua. Rajakiista on jatkunut
meikäläisten kanssa nyrkein ja nuijin jo vuodesta Rautapannu asti.
Isoääninen
ISOÄÄNINEN
Eduskunnan täysistunnossa vallitsee järjestys vain hetken aikaa. Puhe kääntyy
Brysseliin ja Soini huutaa: ei! Mikä tahansa asia onkaan kysymyksessä,
vastustus on tärkeintä. Juntit huutavat kilpaa ei. Puhemies putoaa
korokkeeltaan, lyö päänsä pöydänkulmaan ja menettää tajuntansa. Perusjuntit
ottavat vallan. He heittävät ulos kaikki hienohampaat, julistautuvat elukoiksi
ja miinoittavat Eduskuntatalon sisäänkäynnit.
Reipassirkkelikataja
REIPASSIRKKELIKATAJA on
hyötykasvi, joka on tarkoitettu ainoastaan ammattilaisille. Puutarhurin
pikkuapuri saattaa olla hankala ja oikukas koulutettava. Sahoilla ne ovat
töissä ilman päiväpalkkaa ja kuolevat usein kuivuuteen.
Tuppukylä
TUPPUKYLÄ on
nimestään huolimatta eksoottinen paikka ja sen luonto on monipuolisempaa kuin
missään muualla maailmassa. Teikäläiset ja meikäläiset käyvät jatkuvasti
kiistaa Tuppukylän herruudesta. Raja on vedetty kylän halki, missä nyrkit ja
nuijat heiluvat verisesti eivätkä osapuolet ole halukkaita solmimaan
rauhansopimusta. Heidän esi-isänsä ovat sotineet jo vuodesta Rautapannu asti.
Sotarintaman kahina ei
kuitenkaan kantaudu Tuppukylän pieneen idylliseen sivukylään
Takaperätuppukulmakäyräkujamutkaan, jossa myyttiseen maineeseen ja suosioon
ovat nousseet omasta mielestään komeat nuoret junttipojat: Homppeli ja
Tomppeli. Menestys multi-instrumentalisti–laulaja–näyttelijä–ohjaaja–käsikirjoittaja–tuottaja–kirjailija–maalari–kuvanveistäjä–tanssija–koreografina
ei ole silti tuonut heille isoa läpimurtoa muualla kuin kotiseudulla. Niinpä
heidän unelmansa maailmantähteydestä Hollywoodissa on vielä haaveilemisen
tasolla.
Siksi Homppelin ja Tomppelin
pitää jatkaa päivätöitään puutarhureina. Reipassirkkelikataja on heidän
korvaamaton apulaisensa, vaikka sen koulutus ei olekaan mennyt aivan nappiin.
Sen takia Homppelilta puuttuu muutama sormi, varvas ja korva, kun taas
Tomppelilla ei ole hiuksia, toista silmää, jalkaa ja maksaa.
He yrittävät rahoittaa
kauneusleikkaukset ennen maailmantähteyttä, joten he salakuljettavat kovalla
hinnalla hommeliinifantteja – hermeliini-kanin ja olifantin risteytyksiä –
sotaratsuiksi teikäläisille ja meikäläisille. Niiden salakuljettaminen ei
ainakaan edesauta lopettamaan sotaa. Siispä sivukylän vanhimmat ovat
perustaneet Kaalimadon ja Punanaamion fuusion, joka myy
satu-ukkomonistuskoneita pikkukivaan. Niillä yritetään kääntää teikäläisten ja
meikäläisten ajatukset uusille raiteille sodasta. Tuotteen myynti on kasvanut,
mutta muutosta vallitsevaan tilanteeseen ei ole tapahtunut.
Savonmurre
SAVONMURRE,
ka, mitteepä tuumailet, no mitteepä tässä. Elähä mittääh. Tarinata tulloo niin
että heikompata hirvittäs että istuhhan tok persiilles ettei ilima pillaannu.
Vua vastuu jiäp sitten kuulijalle.
Kansainväliset keksintöpäivät
KANSAINVÄLISET
KEKSINTÖPÄIVÄT, jokavuotinen tapahtuma, joka kerää yhteen
kaikenmoiset kummallisten keksintöjen keksijät. Seuraavan vuoden järjestäjämaa
arvotaan keksintöpäivien loppuhuipennuksena.
Palkanmaksupäivä
PALKANMAKSUPÄIVÄ, känniläisten
joka kuun viimeinen päivä, jolloin potut maksetaan pottuina ja tilit tasataan
saunan takana, jos siellä vain on tilaa.
Tyhmähiiri
TYHMÄHIIRI on
latvialainen perinneruoka, joka valmistetaan räpsyyn jääneiden tiinenä olevien
naarashiirien syntymättömistä hiirenpoikasista. Poikaset kaavitaan kohdusta,
sikiöpussi puhkaistaan ja neste kerätään talteen. Poikaset lasketaan kiehuvaan
veteen ja niitä keitetään seitsemän minuuttia. Poikaset nostetaan kuivumaan
leivinpaperille ja ne maustetaan mausteseoksella, joka valmistetaan sikiöpussin
lapsiveteen. Kuivuttuaan poikaset naulataan hiirilautaan ja niiden annetaan
rapeutua viikon ajan.
Savonulpukka
SAVONULPUKKA, Ylä-
Savossa esiintyvä rauhoitettu kasvi. Viihtyäkseen vaatii leveällä savon
murteella viännettyjä jonniijoutavia sutkauksia, joita viljelevät eritoten
savolaisvanhukset.
Änkytyksen katkaisin
ÄNKYTYKSEN KATKAISIN, palkattu seuraaja,
joka havaittuaan seurattavassaan merkittävää änkytystä on velvoitettu
katkaisemaan änkyttäjän puheen läpsäyttämällä tätä napakasti selkään. Jos puhe
läpsäytyksen jälkeen edelleen takkuaa, on seuraajalla valta tirvaista
änkyttäjästä taju Peikon perseeseen.
Kaiku-Kaiku
KAIKU-KAIKU,
pieni kaupunki Joutavuuksien järven rannalla. Tunnetaan sovittelevista ja
rauhanomaisista kaupunkilaisistaan.
Joutavuuksien järvi
JOUTAVUUKSIEN JÄRVI, maailman kuudenneksi pienin järvi. Maailman kuudenneksi
syvin järvi. Maailman kuudenneksi joutavin järvi.
Saunatonttu
SAUNATONTTU,
joulutontun serkku ja puutarhatontun pikkuserkku. Asuu saunan lauteiden alla.
Pidetään hyvällä tuulella kantamalla saunalle saunan päätteeksi korillinen
kaljaa.
Kännilän kylä
KÄNNILÄN
KYLÄ
sijaitsee Peikon perseen pimeimmässä kolkassa, tarkemmin sanoen siellä minne
aurinko ei paista. Kyläläisiä on totuttu kutsumaan känniläisiksi, ei pelkästään
kylän nimen mukaan vaan myöskin siksi, koska tavatessa he ovat kuitenkin kännissä ja silloin he ovat ääliöitä.
Kännilän kylän virallinen kansalliskukka on Savonulpukka.
Aikoja sitten yksi känniläinen känniääliö riiasi Savon maalla ja sai rukkasten
lisäksi kotiin tuomisiksi Savonulpukan siemenen sekä harmittoman, mutta sitäkin
kiusallisemman tartunnan puheeseensa: Savon murteen.
Känniläisten suurinta herkkua on Tyhmähiiri. Tämän
Latvialaisen perinneherkun reseptin muuan känniläinen kähvelsi ollessaan
Latviassa Kansainvälisillä keksintöpäivillä. Suurin saavutus känniläisten
monenkirjavassa historiassa onkin keksintö, Änkytyksen katkaisin.
Känniläisten suurin riesa ovat Saunatontut. Känniläisten
ja Saunatonttujen välistä herrasmiessopimusta on yritetty repiä kahtia jokaisen
kuun viimeisellä viikolla, viikkoa ennen palkanmaksupäivää. Sillä känniläisten
rahat on visusti talletettu pitkäripaisen puodin kassoihin, ja velaksi ei
myydä. Silloin sauna ei lämpiä ja kaljanhimoiset Saunatontut yrittävät kähveltää
tuvista ja piilopaikoista känniläisten viimeisetkin viina lirut. Sovittelijaksi
saapuu usein Kaiku-Kaiku kaupunkilainen soutaen Joutavuuksien järven yli.
Kaupunkilainen tuo tullessaan korillisen kaljaa sekä litroittain pontikkaa.
Pantiksi hän saa saunan avaimen.
Hevosenraatohieronta
HEVOSENRAATOHIERONTA on keskeinen osa suomalaista
perinnelääketiedettä. Suuntaus sai alkunsa Suomessa sotien aikana, kun hevosen
lihasta valmistettuun makkaraan erikoistunut lihamestari ja hevoskuiskaaja
Tenho Miettinen halusi antaa hevosille mahdollisuuden jatkaa elämäänsä sotapalveluksen
jälkeen. Hän uskoi, että hevosissa säilyi muutaman päivän kuoleman jälkeen
parantavaa energiaa, joka voitiin siirtää jollain tavoin vahingoittuneeseen
ihmiseen hieromalla tätä raadon osilla. Häntää ja kavioita hän piti erityisen
voimakkaina.
Suuntauksen koettua uuden heräämisen 2000-luvulla, sen sisällä on myös ihmisiä, jotka uskovat, että hevosenraatoa hierova ihminen saavuttaa korkeamman tietoisuuden tilan. Uskomus on erityisen suosittu runoilijoiden keskuudessa, jotka saapuvat pitkienkin matkojen takaa hieromaan hevosenraatoja saadakseen yhteyden sisäiseen runoratsuunsa. Sekä hierottavien hevostenraatojen tarjoamiseen, että hevosenraatohierontojen suorittamiseen tarvitaan hevosenraatohierojan suojattu ammattinimike. Alan tunnetuin toimija tällä hetkellä Tenho Miettisen tyttärentytär Mailis Miettinen Isossa-Kyrössä.
Suuntauksen koettua uuden heräämisen 2000-luvulla, sen sisällä on myös ihmisiä, jotka uskovat, että hevosenraatoa hierova ihminen saavuttaa korkeamman tietoisuuden tilan. Uskomus on erityisen suosittu runoilijoiden keskuudessa, jotka saapuvat pitkienkin matkojen takaa hieromaan hevosenraatoja saadakseen yhteyden sisäiseen runoratsuunsa. Sekä hierottavien hevostenraatojen tarjoamiseen, että hevosenraatohierontojen suorittamiseen tarvitaan hevosenraatohierojan suojattu ammattinimike. Alan tunnetuin toimija tällä hetkellä Tenho Miettisen tyttärentytär Mailis Miettinen Isossa-Kyrössä.
Takahikiäläiset
TAKAHIKIÄLÄISET, Suomen alkuperäiskansa.
Takahikiäläisten ominaispiirteisiin kuuluivat luonnottoman suuret varpaat sekä
luolamiesmäinen kävely. Takahikiän kieli klukklukpulps on luonut pohjan
nykyiselle koltansaamelle.
Perä-Inarin Tuholaishylje
PERÄ-INARIN
TUHOLAISHYLJE, takahikiäläisten elinehto. Perä-Inarin
tuholaishylje saattaa painaa täysikasvuisena jopa 200 000 kiloa. Lajia
havaitaan nykyisin Eteläisellä jäämerellä sekä Karibianmerellä.
Takahikiä
TAKAHIKIÄ Takahikiäläisten
arki oli aina hyvin yksinkertaista ja kaavamaista. Syyskuussa 1400 eaa. kylän
ihmisten ainoana elinkeinona olevat Perä-Inarin tuholaishylkeet olivat
nostaneet valtavia aaltoja rantaan niiden uidessa kohti Eteläistä jäämerta.
Hylkeennahalla vuoratut kyhäelmät eivät pitäneet vettä ja kyläläiset päättivät lähteä vaeltamaan kohti Emuvuorta päästäkseen rakentamaan uutta kyläkeskusta suojaan aalloilta. Kylän viisain, Ranta-Sulevi Jo Kolmannessa Polvessa, vastusti vanhan kylän hylkäämistä. Kyläläiset vaipuivat epätoivoon, sillä jos Ranta-Sulevi päättäisi jättäytyä matkasta, olisivat he täysin neuvottomia. Kylän viisain oli sentään keksinyt lukuisia keksintöjä parantamaan arkielämää, kuten nuijanukuttimen sekä ajatustentallentimen.
Ranta-Sulevi Jo Kolmannessa Polvessa kuitenkin lopulta suostui lähtemään matkaan ja kyläläiset pääsivät turvallisesti Emuvuoren laelle. Kyläläisten tutkittua maastoa, he huomasivat sen koostuvan pääasiassa vesiheinästä ja samalla takahikiäläisten korviin kaikui jatkuva varvaskärsäkkäiden ujellus. He näkivät nälkää pitkän vaelluksen jälkeen, eikä ruokaa ollut Perä-Inarin tuholaishylkeiden uidessa kaukana Jäämerellä.
Epätoivon hetkellä Ranta-Sulevi otti esiin alkeellisella peräkärryllä mukana vetämänsä Takahikiän Tarut ja Muuta Mukavaa. Kertomus miehestä, joka istuu nelijalkaisen hännällisen olennon päällä, kiinnitti Kylän viisaimman huomion. Kuuluvalla klukklukpulpsilla hän esitti muille kyläläisille ehdotuksen ottaa kaikki varvaskärsäkkäät kiinni.
Myöhemmin, kolmen päivän kuluttua, oli osa varvaskärsäkkäistä käytetty ravinnoksi, mutta jäljellä olevia kärsäkkäitä hyödynnettiin uudella tavalla. Ranta-Sulevi Jo Kolmannessa Polvessa kehotti kaikkia nousemaan kärsäkkäänsä selkään ja ottamaan tukevan otteen sen kärsästä. Tämän pohjalta syntyi takahikiäläisten kansallislaji kärsäkäsratsastus.
Takahikiän tarut ja muuta mukavaa (TTMM)
TAKAHIKIÄN
TARUT JA MUUTA MUKAVAA (TTMM), takahikiäläisten
kansalliseepos. Koostuu pääosin opettavaisista tarinoista klukklukpulpsin
kielellä. Teos painaa 67,2 kiloa, jonka vuoksi TTMM:n lisävarusteisiin kuuluu
kuljetusperäkärry.
Joka takahikiäläisen omistama TTMM kertoi maailmasta,
jollaisesta ei ollut aiemmin kuultu. Maailma, jossa ihmiset käyttivät
hylkeennahan sijaan kattona tiiliä, oli kiehtova ja antoi hyviä neuvoja aina
ruoanlaitosta eettisiin kysymyksiin asti. Painettu klukklukpulps oli kuitenkin
tavallisille kyläläisille haastavaa luettavaa ja tieto kulki enimmäkseen
suullisesti kyläläisten istuessa hylkeenkäristysillallisilla.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Hallat
Hallat: Soturilakien sitoma talvikansan
alalaji, jotka asuvat hyisissä metsissä vuorten sijaan ja puolustavat
Wâschöllin rajoja ulkoisilta uhilta. Heidän ominaispiirteisiinsä kuuluu
talvikansan tavoin hyvin vaalea, lähes hopeinen, tukka ja vaaleat silmät sekä
sinertävä ihopigmentti. Hallat ottavat soturilakinsa ja -perinteensä hyvin
tosissaan ja karkottavat tai mestaavat yhteisön jäsenet, jotka rikkovat näitä
lakeja. Halloille ominaista on koristaa kasvojaan eläinten ja vihollistensa
verellä taistoon ja metsälle lähtiessään hyväksi onneksi, sekä nylkeä uhrinsa
ja tehdä nahasta ja turkista vaatteita. He suorittavat myös verirituaaleja
ottaakseen yhteyttä tuonpuoleiseen revontulien ja uusikuun alla.
Viikatemies-kaupunki
Viikatemies-kaupunki Viikatemiehistä kertovia taruja on
maailmalla paljon, mutta ehkä yksi tunnetuimmista kansantaruista on peräisin
pohjoisella pallonpuoliskolla asuvilta viljelijöiltä ja kalastajilta.
Ruskan rantakaupungissa oli erehdyksissä haudattu elonkorjuujuhlissa liikaa juonut jo 119-vuotias ylipapitar, joka herättyään kuopattaessa kaivoi tiensä takaisin juhlakansan keskuuteen ja alkoi messuta luonnottoman kovaäänisesti. Hän kiljui ammatilleen tyypillisesti kryptisissä muodoissa tarinanpalasia Maaemon sylissä sykkivästä kuolleiden kaupungista jossa huppupäiset kaapuolennot sikiävät viikatteineen ja sirppeineen. Hän loi eläviä kuvia aamukajon väreissä hohtavasta hornasta sekä tippukivi katoista roikkuvista kotelopusseista joista viikatemiehet syntyvät.
Ylipapitar ehti messuta samaan malliin ruskalaisia puolikuuroiksi yli tunnin verran, kunnes viimein sai spontaanin sydänkohtauksen kulauttaessaan viinaa väärään kurkkuun ja kaatui takaisin avoimeen hautaansa. Nuori kuuro opettajatar oli sattumalta lukenut huulilta ja kirjoittanut kuuliaisesti ylös koko tarun aina turhia toistoja, rivoja sammalluksia ja kirosanoja myöten.
Näin taru sai nopeasti siivet kun se laitettiin levitettäväksi kaiken kansan tietoon. Tämä kuitenkin maksoi heti seuraavana keväänä koko mantereelle tärkeän sadon ja hautasi kaiken jo 800-vuotta kestäneeseen ”ikitalveen”. Huhutaanpa vielä, että jokainen ruskalainen tätä nykyäänkin syntyy puolikuuroksi maanpäälle! Odotettavasti, kyseinen ylipapitar on tätä nykyään sekä kirottu että kunnioitettu vanha kääkkä.
Ruskan rantakaupungissa oli erehdyksissä haudattu elonkorjuujuhlissa liikaa juonut jo 119-vuotias ylipapitar, joka herättyään kuopattaessa kaivoi tiensä takaisin juhlakansan keskuuteen ja alkoi messuta luonnottoman kovaäänisesti. Hän kiljui ammatilleen tyypillisesti kryptisissä muodoissa tarinanpalasia Maaemon sylissä sykkivästä kuolleiden kaupungista jossa huppupäiset kaapuolennot sikiävät viikatteineen ja sirppeineen. Hän loi eläviä kuvia aamukajon väreissä hohtavasta hornasta sekä tippukivi katoista roikkuvista kotelopusseista joista viikatemiehet syntyvät.
Ylipapitar ehti messuta samaan malliin ruskalaisia puolikuuroiksi yli tunnin verran, kunnes viimein sai spontaanin sydänkohtauksen kulauttaessaan viinaa väärään kurkkuun ja kaatui takaisin avoimeen hautaansa. Nuori kuuro opettajatar oli sattumalta lukenut huulilta ja kirjoittanut kuuliaisesti ylös koko tarun aina turhia toistoja, rivoja sammalluksia ja kirosanoja myöten.
Näin taru sai nopeasti siivet kun se laitettiin levitettäväksi kaiken kansan tietoon. Tämä kuitenkin maksoi heti seuraavana keväänä koko mantereelle tärkeän sadon ja hautasi kaiken jo 800-vuotta kestäneeseen ”ikitalveen”. Huhutaanpa vielä, että jokainen ruskalainen tätä nykyäänkin syntyy puolikuuroksi maanpäälle! Odotettavasti, kyseinen ylipapitar on tätä nykyään sekä kirottu että kunnioitettu vanha kääkkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)