Tuppukylä

TUPPUKYLÄ on nimestään huolimatta eksoottinen paikka ja sen luonto on monipuolisempaa kuin missään muualla maailmassa. Teikäläiset ja meikäläiset käyvät jatkuvasti kiistaa Tuppukylän herruudesta. Raja on vedetty kylän halki, missä nyrkit ja nuijat heiluvat verisesti eivätkä osapuolet ole halukkaita solmimaan rauhansopimusta. Heidän esi-isänsä ovat sotineet jo vuodesta Rautapannu asti.

Sotarintaman kahina ei kuitenkaan kantaudu Tuppukylän pieneen idylliseen sivukylään Takaperätuppukulmakäyräkujamutkaan, jossa myyttiseen maineeseen ja suosioon ovat nousseet omasta mielestään komeat nuoret junttipojat: Homppeli ja Tomppeli. Menestys multi-instrumentalisti–laulaja–näyttelijä–ohjaaja–käsikirjoittaja–tuottaja–kirjailija–maalari–kuvanveistäjä–tanssija–koreografina ei ole silti tuonut heille isoa läpimurtoa muualla kuin kotiseudulla. Niinpä heidän unelmansa maailmantähteydestä Hollywoodissa on vielä haaveilemisen tasolla.

Siksi Homppelin ja Tomppelin pitää jatkaa päivätöitään puutarhureina. Reipassirkkelikataja on heidän korvaamaton apulaisensa, vaikka sen koulutus ei olekaan mennyt aivan nappiin. Sen takia Homppelilta puuttuu muutama sormi, varvas ja korva, kun taas Tomppelilla ei ole hiuksia, toista silmää, jalkaa ja maksaa.

He yrittävät rahoittaa kauneusleikkaukset ennen maailmantähteyttä, joten he salakuljettavat kovalla hinnalla hommeliinifantteja – hermeliini-kanin ja olifantin risteytyksiä – sotaratsuiksi teikäläisille ja meikäläisille. Niiden salakuljettaminen ei ainakaan edesauta lopettamaan sotaa. Siispä sivukylän vanhimmat ovat perustaneet Kaalimadon ja Punanaamion fuusion, joka myy satu-ukkomonistuskoneita pikkukivaan. Niillä yritetään kääntää teikäläisten ja meikäläisten ajatukset uusille raiteille sodasta. Tuotteen myynti on kasvanut, mutta muutosta vallitsevaan tilanteeseen ei ole tapahtunut.