Viikatemies-kaupunki

Viikatemies-kaupunki Viikatemiehistä kertovia taruja on maailmalla paljon, mutta ehkä yksi tunnetuimmista kansantaruista on peräisin pohjoisella pallonpuoliskolla asuvilta viljelijöiltä ja kalastajilta. 

Ruskan rantakaupungissa oli erehdyksissä haudattu elonkorjuujuhlissa liikaa juonut jo 119-vuotias ylipapitar, joka herättyään kuopattaessa kaivoi tiensä takaisin juhlakansan keskuuteen ja alkoi messuta luonnottoman kovaäänisesti. Hän kiljui ammatilleen tyypillisesti kryptisissä muodoissa tarinanpalasia Maaemon sylissä sykkivästä kuolleiden kaupungista jossa huppupäiset kaapuolennot sikiävät viikatteineen ja sirppeineen. Hän loi eläviä kuvia aamukajon väreissä hohtavasta hornasta sekä tippukivi katoista roikkuvista kotelopusseista joista viikatemiehet syntyvät. 

Ylipapitar ehti messuta samaan malliin ruskalaisia puolikuuroiksi yli tunnin verran, kunnes viimein sai spontaanin sydänkohtauksen kulauttaessaan viinaa väärään kurkkuun ja kaatui takaisin avoimeen hautaansa. Nuori kuuro opettajatar oli sattumalta lukenut huulilta ja kirjoittanut kuuliaisesti ylös koko tarun aina turhia toistoja, rivoja sammalluksia ja kirosanoja myöten. 

Näin taru sai nopeasti siivet kun se laitettiin levitettäväksi kaiken kansan tietoon. Tämä kuitenkin maksoi heti seuraavana keväänä koko mantereelle tärkeän sadon ja hautasi kaiken jo 800-vuotta kestäneeseen ”ikitalveen”. Huhutaanpa vielä, että jokainen ruskalainen tätä nykyäänkin syntyy puolikuuroksi maanpäälle! Odotettavasti, kyseinen ylipapitar on tätä nykyään sekä kirottu että kunnioitettu vanha kääkkä.